Teksti: Reserviupseeriliitto

Yhteistuvat ovat askel yhtenäisyyden ja yhdenvertaisuuden puolesta

Yhteistupakokeilu aloitetaan puolustusministeri (kesk) Antti Kaikkosen mukaan todennäköisesti ensi keväänä Reserviupseerikoulusta. Myöhemmin kokeilu laajennetaan muutamaan isompaan Maavoimien joukko-osastoon. (Hämeen Sanomat 25.10.2019)

Naisia ja miehiä koskevista varusmiesten yhteistuvista on keskusteltu viime viikkoina eri medioissa. Siinä, missä esimerkiksi Varusmiesliitto on voimakkaasti ajanut yhteistupia varuskuntiin, mm. Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja (ps) Jari Ronkainen vastusti ajatusta voimakkaasti Hämeen Sanomien (14.10.2019) haastattelussa.

Varusmiesliitto perustaa näkemyksensä yhteistupien tarpeellisuudesta mm. Tampereen yliopiston tutkimukseen naisten kokemasta syrjinnästä asepalveluksessa (Naisten ja miesten vuorovaikutus ja osallisuus asepalveluksessa tasa-arvon näkökulmasta, 2017). Liiton mukaan kokeilu pyrkisi osoittamaan, että yhteistuvat vaikuttaisivat positiivisesti vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten kokemukseen ryhmässä toimimisesta. Tutkimuksen mukaan 41% naisista sekä 52% miehistä kannattaa yhteismajoitukseen siirtymistä kasarmiolosuhteissa. Muissa Pohjoismaissa yhteistuvat ovat osoittautuneet toimiviksi ja Suomessakin yhteismajoitus on ollut käytäntönä laivapalveluksessa sekä maastoharjoituksissa.

Yhteistupien tavoitteena on parantaa tiedonkulkua ja yhteisöllisyyttä. Naisten tupa sijaitsee yleensä muusta joukosta erillään ja pahimmassa tapauksessa jopa eri rakennuksessa. Tämä vaikeuttaa armeijan normaalia päivittäistä toimintaa ja aiheuttaa turhaa stressiä niin palvelusta suorittaville naisille kuin varusmiesjohtajille. Tämä myös korostaa naisten erityisyyttä ja näennäistä erityisasemaa intissä. Harvassa on palveluksen suorittanut nainen, jota ei olisi vähintään kerran palveluksen aikana unohdettu noutaa mukaan koulutukseen.

Kansainvälisten verrokkiaineistot, yliopistotasoiset tutkimukset sekä asepalveluksen suorittaneiden naisten kokemukset ovat linjassa keskenään, mutta yleisessä keskustelussa ja jopa päättäjätasolla yhteistupia vastustetaan näennäisellä musta tuntuu -mentaliteetilla. Puhutaan biologisista eroista tarkentamatta mitä niillä tässä yhteydessä tarkoitetaan, sekä kotona mahdollisesti mustasukkaisuudesta kärsivistä tyttöystävistä. Uutisten alla laukalle lähtenyt keskustelu piirtää kommentointia lukeneelle kuvan nuorista miehistä täysin epäkypsinä urpoina, jotka eivät kykene noudattamaan normaalia käyttäytymisetikettiä, mikäli samassa huoneessa majoittuu vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Puolustusministerillä on onneksi parempi kuva nuorista miehistä (Hämeen Sanomat 25.10.). Hän on ymmärtänyt, että nuoret ajavat sukupuolesta riippumatonta tasa-arvoa ja ymmärtää, että yhteistupa on yksi keino vastata tähän vaatimukseen. Sukupuolesta riippumatonta majoitusta on jo nyt kokeiltu ja todettu toimiviksi tilanteissa, joissa nuoria ja vähemmän nuoria reserviläisiä on osallistunut maanpuolustustyöhön. Reservin kertausharjoituksissa, MPK:n kursseilla ja esimerkiksi Suomen Reserviupseeriliiton nuortentoimikunnan työskentelypäivillä yhteismajoitus on koettu toimivaksi ratkaisuksi. Kaikki ovat olleet samalla viivalla, yhdessä reserviläisinä toiminnassa mukana riippumatta siitä mikä henkilön sukupuoleksi on määritelty.

Mikäli yhteistupia haluaa pohtia naisten (tai miesten) turvallisuusaspektista, yhteismajoitus on tehokkuuden ja ryhmähengen lisäksi lisännyt myös koettua turvallisuutta. Samassa majoituksessa oleva nainen otetaan mukaan ryhmään yhtenä kaverina ja tällöin “kaveria ei jätetä” ulottuu myös ryhmän naiseen. Ympärillä kuorsaava miesjoukko toimii varmasti jarruna sille mahdolliselle yksilölle, joka ei ymmärrä naisen olevan paikalla yhdenvertaisena sotilaana. Muusta joukosta eristetyssä, mahdollisesti syrjässä olevassa naistentuvassa naiset ovat turvattomammassa ympäristössä, kun ympärillä ei ole oman porukan suojaa.

Mitä tulee kokemukseemme suurimmasta osasta ikäluokkaamme, ihmiset ovat päällisin puolin asiallisia yksilöitä. Hölmöjä mahtuu aina joukkoon, oli kyseessä sitten pieni porukka tai armeija, jossa kaksi kolmasosaa miesten ikäluokasta ja satoja naisia ympätään yhteen. Samojen ihmisten kanssa loput ikäluokastamme harrastavat, opiskelevat, työskentelevät ja elävät osana yhteiskuntaa. Armeija on tähän vain yksi yhdessätekemisen areena lisää.

Jopa kansanedustaja Ronkainen muisteli Hämeen Sanomissa, että vapaa-aikaa vietettiin lähinnä tupakavereiden kanssa. ”Ei siinä paljon naapurituvissa käyty.” Oman tuvan henki elää edelleen osana suomalaisten asepalveluskokemusta ja rakentaa vahvasti joukon yhteistä asevelimentaliteettia. On jo korkea aika ulottaa se jokaiseen asepalvelusta suorittavaan henkilöön.


Reserviupseeriliiton nuorten toimikunnan puolesta,

Elisa Suutari
Sampsa Pietilä
Aleksi Murtojärvi
Karoliina Pousi
Miia Ritala
Susanna Takamaa, liiton järjestösihteeri