Reserviupseeriliiton neuvottelukunta pohti Nato-jäsenyyden vaikutuksia

Reserviupseeriliiton neuvottelukunnan kokous pidettiin tiistaina 8.10.2024 Maanpuolustuskorkeakoululla. Paikalla oli noin parikymmentä neuvottelukunnan jäsentä.

Tilaisuuteen osallistuivat nykyisestä puheenjohtajistosta liiton ensimmäinen varapuheenjohtaja Tuomas Kuusivaara, toinen varapuheenjohtaja Mika Pakkanen. Puheenjohtajisto on osa liiton neuvottelukuntaa. Lisäksi tapahtumassa oli mukana liiton toimiston henkilökuntaa.

Tilaisuuden aluksi kuultiin puheenvuoro kenraalimajuri Mika Kalliomaalta, joka toimii Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina. Hän korosti korkeakoulun merkitystä Suomen puolustusvoimien upseerikoulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen varmistajana. Rehtori nosti esiin opetus- ja tutkimushenkilöstön omistautumisen, jonka ansiosta Maanpuolustuskorkeakoulu on viimeisten 30 vuoden aikana kehittynyt monipuoliseksi ja edelleen uudistuvaksi yliopistoksi.

Neuvottelukunnan puheenjohtaja Tapio Peltomäki käsitteli puheenvuorossaan reserviupseeriliiton roolia Suomalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun vaikuttajana. Hän korosti, että liiton roolia tulee muovata vastaamaan muuttuvaa turvallisuuspoliittista ympäristöä, erityisesti huomioiden Suomen tuore NATO-jäsenyys. Peltomäki toi esille myös, kuinka liiton on aktiivisesti pidettävä yhteyttä omaan jäsenistöönsä ja varmistettava tiedonkulku.

Kokouksessa kuultiin katsaus liiton tapahtumista edellisen neuvottelukunnan kokouksen jälkeen. Varapuheenjohtaja Kuusivaara esitteli liiton nykytilanteen ja valotti valmistelua strategiakaudelle 2026–2028. Hän toi esiin liiton ajankohtaiset toimet ja painotti strategisen suunnittelun tärkeyttä tulevien haasteiden edessä. Seuraavaksi Mika Pakkanen puhui yhteistyöstä Maanpuolustuskoulutuksen kanssa ja avasi, mitä odotettavissa on tämän yhteistyön osalta vuonna 2025. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja reserviläisten sekä reserviupseerien sotilasammattitaidon kehittäminen ja ylläpito jatkuu vahvasti eri järjestöjen yhteistyöhön nojaten.

Kokouksen eri vaiheissa käytiin keskustelua Suomen nykyisestä asemasta Naton jäsenenä. Tällä hetkellä Nato-tehtäviin työllistyvät suomalaiset tarvitaan komentorakenteeseen, ja heillä on takanaan jo vahva sotilasura. Myöhemmin on mahdollista, että suomalaisille avautuu tehtäviä myös Naton joukkorakenteessa. Kaikki kehitystyö on kuitenkin vielä niin alkuvaiheessa, että varmaa vastausta tulevan henkilöstötarpeen laadusta ja määrästä ei vielä voida saavuttaa.